2006 ~ 2012 †

Nelli nukkui pois 5.-6.8 välisenä yönä. Ikävä on sanoinkuvaamattoman suuri ♥
Nuku rauhassa pieni enkeli ♥


"Yhteinen aika pian lopussa on.
Sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo, leikit ja riemut auringon
taivaanrannan taakse katoaa.
Pian sammuu säde viimeinen.
Siitä kiinni pitää voi mä en. "


"Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan."




"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä.
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Olen vierelläsi vielä hetken,
niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois." 

täällä taas

Tauko kirjottelusta teki ihan hyvää, koska oon ollut niin aikaansaamaton kaiken suhteen. Otin pari kuvaaki vihdoin, mutta yllätysyllätys en tiedä mihin hukkasin ne, hyvä minä. Mutta jospa nyt taas palailtas aktiivisissa merkeissä. Nellillehän kuuluu oikeastaan hyvää. Ainut asia, mikä mua itteeni on ruvennut häiritsemään, on se kun neiti ei millään halua jäädä yksin mihinkään. Tullaan lenkiltä, sisältä, ulkoo tai mistä vaan ja se tietää "joutuvansa" talliin, alkaa armoton tappelu sinne menemisestä. Ennen ovea se pistää liinat kiinni ja ei, ei millään halua mennä sinne (ellei neiti tiedä ruuan odottavan siellä..). Kun sisälle päästään, se juoksee heti ovelle jos minä oon lähössä. Sitten se jää ovea raapimaan hetkeks tai juoksee aitaukseen haukkumaan. =/ hieman jää säälittämään reppana, jotenka tähän on nyt keksittävä jotain. Mitä treenaamiseen tulee, ollaan pääasiassa lenkkeilty vaan. Otetaan nyt taas pari viikkoa lomaa kunnon treenailuista, kun ei Nelli oo oikein mukana treenailussa. Eiköhän pieni virkistysloma tee hyvää molemmille. Mutta nyt mä lupaan yrittää huomenna ottaa kuvia, jos mennään pellolle riehumaan! Hyvää uuttavuotta vaan kaikille!

i'm soooooo happy!

..hehe, otsikko tais karata käsistä, mutta minkäs teet kun tää koira on yllättänyt mut viime aikoina ihan täysin! :--) Niin, kuten kaikki varmasti tajuskin, positiivisesti. En tajua mitä sille pienelle ilkeelle riiviölle on tapahtunut, mutta toivottavasti ei tule enää takaisin. Nelli on toiminu ihan älyttömän hienosti! Se on pysyny vapaana niin pihassa, kuin lenkilläkin. Tänäänkin uskalsin laskee sen irti ja päästää sen käskyn alta ilman että se lähtis mihinkään. Laitoin kyllä heijastinliivin päälle, jos se ois mettään pinkonutkin. Välillä sitä alkoi kiinnostaa kamalasti erilaiset hajut, mutta ei tarvinnut mainita kuin nimi ja koira oli vieressä häntä heiluen. Kuka sitä käy kouluttamassa yöllä salaa?! Se on ihan kuin eri koira luonteeltaan. Tästä ei voi enää parantua yhteistyö tämän neidin kanssa :-) Tänään mulla olis ollut kuvaaja kun hypittiin rataa ja touhuiltiin kaikkee ulkona, mutta arvatkaa kuinka pimeetä on marraskuussa kello 17? Yrittäkää sitte kuvata tuolla niin että jotain näkyiski..Mutta eiköhän tässä joku pv sitä kuvamatskuakin tänne tule. Tää oli vaan tällanen pikanen hehkutus meidän sujuvasta yhteistyöstä :) toivottavasti tää alkaa olee aina tällasta! PS: nää on aivan ylisulosia ♥

okei eiköhän jo riitä, mutta pakostikki iskee koirakuume näitä kuvia kattellessa :--) kaikki kuvat ©weheartit

onnistumisia

Tiedättekö sen tunteen, kun treenailut menee alusta loppuun asti täydellisesti? Lauantaina sujui meillä yhteistyö erittäin hyvin ja vaikka virtaa olikin neidillä, se silti jaksoi keskittyä siihen mitä siltä vaadin. Aloteltiin treenailut ihan vain kävelemällä tiellä ja metässä vähän matkaa. Sen jälkeen siirryttiin takapihalle, jonne olin jo valmiiksi laittanut kolme estettä ja putken pätkän (hmm..tätä en oikein osaa kuvailla tarkemmin). Ei olla vähään aikaan hypitty niin tehtiin vain yksinkertaista harjoitusta, eli nämä oli peräkkäin tietyillä väleillä. Ennen hyppelyjä kuitenkin varmistin, että koira on hallinnassa. Käytin koko nurmialuetta hyväkseni, ja tehtiin perus luoksetuloharjoituksia, vierellä kävelyä, liikkeestä seis, kääntymisiä yms. Kun nämä sujui hihnassa ja koira oli hallinnassa, oli aika päästää neiti irti. Toistettiin edellämainitut harjoitukset uudestaan koiran vapaana ollessa ja kaikki sujui ehkä jopa paremminkin kuin hihnassa. Sitten tuli aika siirtyä esteille, mutta nekin aloitettiin ihan pelkistä maapuomeista. Nelli tylsistyi siihen nopeasti, kun niin yksinkertaista hommaa oli, mutta varovasti on aina tärkeää aloittaa! Siirryttiin kuitenkin nopeasti pienesti korotettuihin puomeihin ja tämäkin sujui aivan loistavasti. Pari ekaa estettä jäi korotetuksi puomiksi, mutta yhden korkeamman tein vähän niiden jälkeen. Selvästikkin tykkää koira enemmän hyppiä, jos on erilaisia/eri korkuisia esteitä. Hyppelyitten jälkeen treenailtii vielä hetki vapaana peruskäskyjä ja sen jälkeen leikittiin piilosta! Hauska leikki, ainakin Nelli etsii piiloutujaa ihan innoissaan (tai sitten sitä lelua/herkkua joka on piiloon menevällä...) Mulla ei taaskaan ole mitään kuvia, voisin nyt loman aikana yrittää tarttua kameraan ja ottaa pari kuvaa.. mutta se jää nähtäväks onnistunko siinä..

täällä taas

Vähän on ollut taukoa tästä kirjottelusta, mutta eiköhän näitä postauksia taas tule. Mulla ei taaskaan ole mitään tuoreita kuvia, joten pistän tähän postaukseen jonkun vanhan kuvan. Muttamutta, meidän syksyyn kuuluu oikein hyvää! Nellillä meinaa olla taas ylimääräistä energiaa vaikka muille jakaa, joten aktiviteettiä täytyy keksiä monenlaisia. Tämä neiti nimittäin kyllästyy helposti... Aika pettynyt olen Nellin käyttäytymiseen esim. lenkillä. Se ei kuuntele yhtään ja luulee voivansa juosta siellä missä haluaa. Ollaan nyt aika paljon käyty tuolla mettäautotiellä, jotta voitais siellä rauhassa kertailla miten hihnassa mennään ja miten mennään vapaana. Kyllä se rauhallisessa ympäristössä tottelee paremmin kuin tuolla liikenteen joukossa. Ehkä pikkuhiljaa tilanne rauhottuu.

v. 2008 Ainiin ja sit tässä ois tää tunnustus, joka mun piti tehä aikoja sitten. Tämän sain Hillalta, kiitos tästä! Tunnustuksen tehtäviin kuuluu siis kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin ...seuraavat 10 kysymystä: 1. Suosikkiväri: hmm..en oikein osaa sanoa yhtä, kun tykkään monesta väristä. 2. Suosikkieläin: hevonen ja koira ovat vahvasti sijalla 1 3. Suosikkinumero: 4 4. Suosikki alkoholiton juoma: kahvi 5. Facebook vs. Twitter: naamakirja 6. Intohimoni: hmm 7. Saada vai antaa lahja: saada tottakai, hehe. 8. Suosikkikuvio: ....? 9. Suosikkiviikonpäivä: perjantai ja onhan se lauantaiki kiva 10. Suosikkikukka: nyt en kyllä osaa sanoa..

Koira on ihmisen paras ystävä. -Lord Byron-

Niimpä, ja siks, siks mää en tule elämään ilman koiraa. En tajua niitä, ketkä ei huolehdi koiristaan. En tajua niitä, jotka ottavat koiran, mutta eivät huomioi heitä muuten kun "no on se söpö", sitten se unohdetaan muiden "tärkeiden" juttujen takia. Mikä on tärkeempää kuin oma koira? Jonka sä olet omalla vastuullasi hankkinut? Sun vastuu on huolehtia ja rakastaa sitä. Miten joku voi vaan ottaa koiran, eikä huolehdi siitä ?! en ymmärrä. Itelleni koira merkitsee paljon. Se todellakin on paras ystävä, olen sen kouluttanut, olen huolehtinut sen terveydestä, ruokituksesta, liikutuksesta, ja siitä, ettei se jää ilman huomiota. Teen mitä vaan, että koirani saa hyvän elämän.

"Koira on kovin harkitsematon. Se ei ikinä vaivaudu utelemaan, olitko oikeassa vai väärässä; ei ikinä piittaa, kuljetko ylös vai alas elämän tikapuilla; ei ikinä kysele, oletko rikas vai köyhä, viisas vai tyhmä, pyhimys vai paholainen. Niititpä sitten onnea tai onnettomuutta, hyvää tai huonoa mainetta, kunniaa tai häpeää, se pysyy rinnallasi, lohduttaa sinua, vahtii sinua ja suo sinulle koko elämänsä..."
(Jerome K. Jerome)

Mutta sitten, en ymmärrä niitä, jotka lellivät aivan liikaa koiriaan! Ihmiset vaikuttaa siihen, minkälainen koirasta tulee. Se täytyy kouluttaa, ei se muuten tottele. Ei ne automaattisesti opi pennusta asti kaikkea. Koiralle täytyy näyttää kuka on pomo, mutta sen voi tehdä ilman väkivaltaa. Tuntuisko se eläinrääkkääjistä kivalta, kun niitä pahoinpideltäisiin? -uskon ettei. Kasvattaako äiti lapsensa käyttämällä väkivaltaa? -hmm..ei, empä usko.

"Sinulle ne ovat ehkä vain eläimiä. Mutta minulle ne ovat lapsia, jotka ovat lyhyitä, karvaisia, kävelevät neljällä jalalla ja puhuvat epäselvästi."

Minä pidän huolen, että koirani saa hyvän elämän. Onhan sen kanssa ollut miljoona vastoinkäymistä ja tottelemattomuutta, mutta se on minun, viimeisen hengenvetoon asti. Ja vielä taivaassakin, se tulee olemaan aina parasystäväni ♥

"Koiralla on yksi tavoite elämässä. Lahjoittaa sydämensä." -J.R. Ackerley-
"Koirat tuovat esiin ihmisten parhaat puolet." -Pamela Dugdale-

koiran kymmenen käskyä ihmiselle :

1) Elämäni kestää ehkä kymmenen tai kaksitoista vuotta, jokainen ero sinusta merkitsee minulle kärsimystä, ajattele tätä ennen kuin hankit minut

2) Anna minulle aikaa käsittää mitä vaadit minulta

3) Isäntäni/emäntäni, älä anna minun pettyä, istuta luottamusta, siitä elän

4) Jos et ole minuun tyytyväinen älä ole kauan minulle vihainen, älä sulje minua rangaistukseksi sisään sillä sinulla on työsi, huvisi, ystäväsi, mutta minulla on vai sinut

5) Puhu joskus kanssani. Vaikka en täysin ymmärrä sanojesi merkitystä, niin ymmärrän joka solullani äänesi sävyn joka puoleeni kääntyy

6) Tiedät isäntäni, miten minua kohtaan käyttäydyt, sitä en unohda koskaan

7) Pyydän, harkitse ennen kuin lyöt minua sillä leukani voisivat satuttaa sinua ja murskata kätesi pienet luut, mutta en koskaan halua käyttää niitä tähän....

8) Ennen kuin haukut minut työssäni haluttomaksi, vastahakoiseksi tai laiskaksi, ajattele: ehkä sopimaton ruoka kiusaa minua, ehkä olin pakotettu olemaan liian kauan auringossa tai kuumassa autossa tai saattaahan minulla olla - murtunut sydän!!

9) Isäntäni/emäntäni huolehdi minusta kun tulen vanhaksi. Myös sinä tulet olemaan joskus vanha

10) Rakas isäntäni/emäntäni.
Kulje jokainen vaikea matka kanssani!! Älä Koskaan sano: "En voi NÄHDÄ sellaista" tai "sen on tapahduttava poissa ollessani". Minulle kaikki on helpompaa sinun kanssani:
- MYÖS VIIMEINEN MATKANI. KIITOS.

Meillä on vain sinut: muista velvollisuutesi ihmisenä!

"Minun pieni koirani: Sydämensyke jalkojen juuressa." -Edith Wharton-

kuvat ©we♥it

täällä taas

..ei, emme ole kuolleet. Nyt on vaan ollut kauheesti kaikenlaista kiirettä niin ei ole kerennyt kirjotella. Toi ulkoasukin pitää saada järkevämmäksi, teen sen heti kun kerkeän! Uusia kuviaki voisin ehkä joku päivä tässä ottaa, paitsi että toi Nellin karva on aivan kamalassa kunnossa. Se on rasvanen ja likasen näkönen, vaikka käyttäis sen pesulla. Nyt oon viikon ajan antanu sille rypsiöljyä nappuloiden seassa +omega3 kapselin. Omegaa se on kyllä aina syönytkin, siitä ei tulla koskaan luopumaan.
Nyt ei olla oikein paljoa tehty, kun ite sairastelen, mutta perus lenkkeilyä ja leikitty ollaan& kertailtu peruskäskyjä. Toivottavasti jo loppuviikosta saadaan vaihtelua tähän tylsään syysarkeen.
Neiti päätti viime perjantaina osottaa mieltään, kun se joutui olee yksin illalla. Oli kaivanut aivan järettömän kokosen kuopan tarhaan, ja sieltä karannut. Yleensä se alistuu heti kun tulee kotiin, sillä tietää tehneensä väärin..mutta ei, ei tällä kertaa! Neiti oli kuin mitään ei ois koskaan tapahtunutkaan ja toi olis ihan sallittua meillä.
Sit tää toinen yli-ihana ilmiö, eli minun viaton neitiseni on oppinut piilottamaan luut!! Se mitä luulis monen koiran tekevän, niin tämä vasta oppi sen noin kuukaus taaksepäin. Onhan se oikein ihanaa käydä nukkumaan kun tyynyn alla jos jonkin näköistä luuta tai siankorvaa. Luita oon löytäny kyllä ihan mistä sattuu..miten se ees tajuaa piilottaa luun puhtaitten pyykkien joukkoon?! Tai kenkään?! Hmm..
Nooh, ainakaan ei käy aika pitkäksi pikkusella :--) Ainiin! Ja Nellillä on nyt kaksi ärsykettä, eli kania tässä talossa! Ärsykettä..enempi viihdykettä.. Se vahtii monta tuntia putkeen häkin vieressä kanien touhuja :3
Jooh, ehkä nyt lopetan tän sekavan kuumeselityksen tähän! Toivottavasti saan nopeesti keksittyä sen uuden ulkoasun..

mun ylpeyden aihe ♥